Lukunurkka: Vahvuutena herkkyys
Teksti: Tuula-Maria Ahonen
Taina Laane Vahvuutena herkkyys
Kirjeitä hänelle, joka kokee syvästi Kirjapaja 2019
Aikamme tarvitsee herkkiä ihmisiä ja herkkyyttä enemmän kuin koskaan.
Sinä olet liian herkkä, meille monille herkille ihmisille on sanottu syyllistävästi ja halveksivasti kerran jos toisenkin. Herkkyytenä on pidetty – ja monet pitävät edelleen- heikkoutena. Tanja Laane antaa ominaisuuteemme oman, uuden, vahvistavan ja rohkaisevan näkemyksensä.
Todettakoon alkuun, että herkkyys on aivojen ominaislaatu, sekä ihmisillä että eläimillä.
– Sekä eläin- että ihmispopulaatiossa on aina mukana yksilöitä, joita amerikkalainen psykologian tohtori Elaine Aron kutsuu englanniksi termillä ”highly sensitive”. Herkät kulkevat väkijoukossa valppaina, ympäristöään ja sen herättämiä tuntemuksia itsessään aistien, Laane kuvaa. – Herkät varoittavat yhteisöä vaaroista.
Itselleni tulee mieleen, että siinä missä vähemmän herkät kielsivät ja ohittivat ilmastonmuutosvaroitukset vuosikymmeniä sitten, monet herkät ihmiset ottivat nämä vakavasti ja muuttivat elämäntapaansa todellisuuden vaatimusten mukaisesti. Itsekin mm. ryhdyin kasvissyöjäksi ja perhe seurasi perässä. Nyt muut alkavat tulla perässä, eivätkä kaikki vieläkään ole ymmärtäneet maapallomme tilannetta.
Laanen mukaan herkkyyden syvin tarkoitus on auttaa suunnistamaan maailmassa turvallisesti ja onnellisesti: löytämään ruokaa, paikkoja lepäämiseen sekä ymmärtämään itseämme, muita ja hyvän vuorovaikutuksen edellytyksiä.
Koska herkkä ihminen aistii paljon ympäristöään, hän myös rasittuu helpommin ja tarvitsee omaa rauhoittumisaikaa. Laane on suunnitellut kirjansa tämän mukaisesti. Hän kirjoittaa kirjeitä erilaisista rauhoittavista paikoista, jotka tuottavat lukijalle levollisen tyydytyksen tunteita.
– Aistivoimaiselle ihmiselle rauhallinen taukopaikka kiireisen arjen keskellä ei nimittäin ole vain kiva juttu vaan hengenpelastus, Laane kirjoittaa. – Valppaana olevalle hermostolle soppi tarkoittaa rentoutumista, turvaa ja rauhaa.
Itsellekin tulee mieleen, kuinka menin kärsien messukeskuksen vilkkaasta ihmisvilinästä vessaan pakoon. Wc:n hiljaisuus tuntui uskomattoman hyvältä ja hoitavalta, todella tarpeelliselta.
– Kun vähitellen ymmärtää, mistä herkkyydessä oikeastaan on kysymys – siitä, että hermoston oma vahvistin väsymättä aistii ja prosessoi hieman voimakkaammin
– elämä helpottuu. Siksi kirjoitan sinulle nyt. Tiedän, että herkkyys on ristiriitaista ja joskus raskastakin, Laane toteaa.
Herkän tunnevoiman perussäädin
-Menneet sukupolvet kasvatettiin siihen, että kiukku on paha ja tuhma asia ja suru pitää vaihtaa iloksi. Pitää reipastua. Eikä iloakaan saa levitellä maailmalle, muut tulevat siitä vain kateellisiksi. Itku pitkästä ilosta, Laane kuvaa suomalaista tunnemaailmaperintöä.
– Menneinä aikoina tunteiluun ei ollut varaa, oli selvittävä. Mutta selviytymistilalla on hintansa. Aina. Selviytymisen alle jätetyt tunteet ovat sitoneet osan elämäniloamme ja rohkeuttamme. Pitkään tunnistamattomaksi ja nimeämättömäksi jääneet, kenties syrjään sysätyt tunteet jäävä ikään kuin päälle, soimaan taka-alalla ja voivat aiheuttaa niska-, hartia-, selkä- ja vatsakipuja tai – kuten minulla – unettomuutta, Laane valottaa mitä tärkeintä asiaa.
Hän on oman kokemuksensa kautta huomannut, että kun herkkä ihminen rohkenee kohdata omia tunteitaan, nimeää oman tunteensa, sisäinen hälytystila hälvenee. Tunne siirtyy nimettäessä otsolohkon käsiteltäväksi. Herkän ihmisen on siis syytä pysähtyä päivittäin kysymään itseltään, mitä hänelle kuuluu.
– Etäisyyden ottaminen omiin tunteisiin ei tarkoita, että tunteita muutettaisiin tai rajoitettaisiin millään tavalla. Tunteiden on saatava olla, tulla ja mennä omassa tahdissaan, pakottamatta. Etäisyys tarkoittaa vain, että astuu niiden virrasta hetkeksi sivuun, katsomaan, havainnoimaan ja tarkkailemaan tunteitaan. Tämän kaltainen etäisyys on herkän tunnevoiman perussäädin. Sitä voi parhaiten harjoittaa mindfullnessin avulla, mutta jo tietoisuus asiasta alkaa vähitellen auttaa.
Kirja tulee hyvin lähelle herkkää lukijaa, itsekin tunnistin itsessäni lähes kaiken mistä Laane kirjoittaa. Kirja voisi avartaa ja syventää myös vähemmän herkän aviopuolison tai ystävän näkemystä, tuottaa uutta ymmärtävää läheisyyttä?